Häntälän notkot - Rekijokilaakso

Rekijokilaaksoon kuuluu lukuisia yksityisille maille perustettuja luonnonsuojelualueita. Häntälän notkot on maamme yksi komeimmista perinnemaisemista. Matti Torkkomäen kirjassa Häntälän notkot kerrotaan, että ilmeisesti Rekijoen ja notkojen kulkusuunnat syntyivät heti jääkauden päättyessä. Virtaama oli tuolloin huomattavasti suurempi ja joen latvoilla sijaitseva Reksuo oli jääkauden jälkeen järvi, joka purki vetensä kaakkoon kolmeakin jokea myöten, jotka laskivat silloin, kuten nykyisin, Lehtiojaan. Syvimmillään Häntälän notkot ovat 30 metriä.

Tuhansien vuosien iästään huolimatta notkot eivät ole vielä saavuttaneet lopullista muotoaan - eikä veden töistä puhuttaessa mitään lopputilaa ole olemassakaan: veden kulku ja työ on ikuista. Maanvyöryt ovat alueella hyvin yleisiä. Someron alueella joen pääuomien, Lehtiojan ja Häntälänjoen, kokonaispituus on lähes 15 kilometriä, mutta kaikki poimut ja haarat yhteen laskien notkoille kertyy mittaa 40-50 kilometriä. Notkoissa on runsaasti erikoisia ja harvinaisia kasvilajeja. Putkilokasveista mainittakoon maarianverijuuri, keltavuokko, mäkilehtoluste, pystykiurunkannus, keltamatara, imikkä, kullero ja vienansara.Sammaleista savikkosiipisammal, tulvasammal, haapariipusammal ja ojaäimänsammal. Jäkälistä korpiluppo, sormikesijäkälä ja silomunuaisjäkälä. Hyönteisistä lehtohopeatäplä, sittaukkotylppö ja pikkuapollo. Häntälän notkot ovat ympäristöltään ainutlaatuiset, eikä niille läydy vertaista koko maasta. Notkot on osa Rekijokilaakson Natura-aluetta. (19.4, 26.6, 20.8.2004). Näytä kohde kartalla

Rekijokilaakson yksityiset suojelukohteet

Häntälässä Rekijoen varrella on myös paljon yksityisiä luonnonsuojelualueita. Näillä alueilla on suuri merkitys luonnon monimuotoisuuden ja kauneuden säilyttämisessä. Alueita ovat mm, Riikosen, Merivirran, Laakson, Oksasen ja Järvisen laitumet sekä Ojalan, Pelto-Unkilan ja Aholan luonnonsuojelualueet. (10.6.2016)

Jakkulan Linnanmäki

Oinasjärven pohjoispuolella peltojen keskellä kohoavalla Linnanmäki-nimisellä kalliosaarekkeella kasvaa mäntyjä, katajia, pihlajia, tuomia ja koivuja. Nimi viittaa muinaislinnaan ja siitä mainitaan kirjoituksissa jo 1779. Somerniemi-Seura ehdotti kesällä 1976 Somerniemen kunnalle, että kunnan omistama Linnanmäen alue saatettaisiin muinaismuistolain nojalla historiallisena muistomerkkinä suojeltavaksi.

Kunnanvaltuusto hyväksyi hankkeen ja esitys lähetettiin Hämeen lääninhallitukselle. Lääninhallitus ilmoitti, että alue kuuluu muinaismuistoihin ilman erikoistoimenpiteitäkin. Kuntaliitoksen tapahduttua vuoden 1977 alusta Someron kunnanhallitus luopui hakemuksesta ja hanke raukesi. Muistitiedon mukaan alueella tehtiin tuolloin silmämääräisiä tutkimuksia, mutta mitään rakennelmiin viittaavia löytöjä ei tehty. Seutukaavassa Linnanmäki on merkitty luonnonsuojelukohteeksi. (11.5 ja 2.10.2004). Näytä kohde kartalla

Kirkkomäki ja Kirkkopelto

Somerniemen kirkon läheisyydessä sijaitsevat Kirkkomäen ja Kirkkopellon alueet on Markku Torvinen inventoinut vuonna 1973 ja ajoittanut alueet kivikautisiksi asuinpaikoiksi. Kirkkopellosta on kaksi löytöä. (9.10.2004). Näytä Kirkkomäki kartalla; Näytä Kirkkopelto kartalla

Långsjön vaahterakuja

Pitkäjärven eli Långsjön kartanossa aloitti 1800-luvulla toimintansa karjanhoito- ja maanviljelyskoulut, jotka toimivat aina vuoteen 1917. Myös puutarhakoulu oli toiminnassa 1900-luvun alussa. Kartanon kohdalla oleva noin kilometrin pituinen osuus Hämeen Härkätiestä on saanut seutukaavamerkinnän, joka tarkoittaa muinaismuistoaluetta. Aluetta pidetään myös maisemallisesti arvokkaana. Vaahterakuja on ilmeisesti aikoinaan jatkunut Pitkäjärven myllylle asti, mutta ei ole enää yhtenäinen, koska osa puista on kuollut ja puukuja päättyy jo ennen Hovirinnan patoa. (26.9.2004). Näytä kohde kartalla

Pitkäpaaden rajakivi

Pitkäpaaden rajakivi oli kolmen läänin rajamerkki vuoteen 1872, kun myös Varsinais-Suomi ulottui tähän paikkaan. Myöhemmin se oli Hämeen läänin ja Uudenmaan läänin rajapaasi ja siinä yhtyi neljän kylän rajat, joista Viuvala ja Kopila kuuluvat nykyisin Someroon ja Leppäkorpi ja Marttila Nummi-Pusulaan.

Vuoden 1703 karttaselityksen mukaan kiven huipussa oli viiru, joka osoitti itään ja länteen. Pitkäpaaden eli Pitkäpaarteen rajakivi on noin 12 metriä korkea ja sen vierestä kulkee Oinasjärvestä laskeva Pitkiönjoki. Someron matalin kohta merenpinnasta mitattuna eli noin 60 metriä lienee rajakivenkohdalla. (11.5.2005). Näytä kohde kartalla

Salkolan ranta

Seutukaavaan merkittyjä esihistoriallisia suojelukohteita Somerolla on kuusi, joista Salkolanjärven koillispäässä Valtatie 2 pysäköintipaikan ja yleisen uimarannan kohdalla on yksi. Järven rannasta löytyi vuonna 1966 eteläsuomalainen tasataltta. Sen löytökohdan tarkastuksen yhteydessä tavattiin asuinpaikkaan viittaavia kvartsi-iskoksia. Löytöjen perusteella kyse on esikeraamisesta asuinpaikasta. Muut kivikautiset asuinpaikat Somerolla ovat: Saarentaan Hurra, Pajulan Kanalkaljen pelto, Härjänlahden Kirkkomäki ja Kirkkopelto ja Saarentaan Linnamäki. (23.4 ja 6.8.2004).  Näytä kohde kartalla

Vahakiventien rajakivi

Kolmen tien risteyksessä Koisthuhdan kylässä vuonna 1961 rauhoitettu rajakivi sijaitsee Vahankiventien päässä. Vahakivi tarkoittaa samaa kuin rajakivi. Kivi on kolmen kunnan, Someron, Tammelan ja Jokioisten rajamerkki, sekä myös kolmen kylän, Sylvänän, Torron ja Vaulammin rajaristeys. Rauhoitushakemuksessa on mainittu kiven olevan viisisivuinen ja sivujen pituudet ovat 370, 500, 360 ja 420 senttiä. Läpileikkaus on tiestä katsottuna pyramidinmuotoinen ja korkeus 430 senttiä. Liuskeisuutensa takia kivi on vahakiven_rajakivi_1.jpghelppo rikkoa ja siitä on irrotettu lohkare. Kiveen on hakattu kirjaimia ja tuhmia kuvia. (27.7.2004). Näytä kohde kartalla