Vesiensuojelu

Vesiensuojelun tavoitteena on saavuttaa pintavesien ja Itämeren hyvä tila sekä turvata pohjaveden hyvä laatu. Toiminta pohjautuu ympäristönsuojelulakiin ja vesilakiin. Vesiensuojelun tavoitteet ja tarvittavat toimet määritellään vesiensuojelun tavoiteohjelmassa ja Suomen Itämeren suojeluohjelmassa.
EU:n vesipolitiikan puitedirektiivi (VPD) yhtenäistää EU-alueen vesiensuojelua. Direktiiviin yleisenä tavoitteena on suojella, parantaa ja ennallistaa vesiä niin, ettei niiden tila heikkene ja että vuonna 2015 koko EU:n alueella vesistöjen tila on vähintään hyvä. Suomessa direktiivi pannaan täytäntöön neljällä uudella lailla, joista keskeisin on laki vesienhoidon järjestämisestä. 

Kunnille kuuluu paikallinen vastuu vesiensuojelun edistämisestä ja valvonnasta. Pinta- ja pohjavesien suojelun tavoite otetaan huomioon mm. ympäristölupamenettelyssä ja lupien valvonnassa sekä kiinteistökohtaisen jätevesien käsittelyn valvonnassa. Kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen vesiensuojelutehtävistä säädetään sekä vesilaissa että ympäristönsuojelulaissa.

Pohjavesiä koskee pohjavesien muuttamis- ja pilaamiskielto. Ympäristötoimi valvoo näiden kieltojen noudattamista. Ympäristötoimi edistää pohjavesien suojelua mm. ohjaamalla pohjavesiriskejä aiheuttavat uudet toiminnot ja laitokset pohjavesialueen ulkopuolelle. Pohjavesialueilla sijaitsevien olemassa olevien laitosten toimintaa myös valvotaan tarkemmin. Ympäristötoimi valvoo myös vesistörakentamista mm. ruoppauksia, rannan täyttöjä ja ojituksia.

Maatalouden vesiensuojelu

Yhdyskuntien ja teollisuuden jätevedenpuhdistuksen tehostumisen myötä maatalous on suhteellisesti merkittävin vesistöjemme ravinnekuormittaja. Vuonna 2005 ihmistoiminnan aiheuttamasta vesistöjen kokonaisfosforikuormituksesta 63 % ja 51 % typpikuormituksesta oli peräisin maataloudesta siitä huolimatta, että viljelykäytännöt ovat muuttuneet 1990-luvulla selvästi ympäristöystävällisempään suuntaan.

Maatalouden vesiensuojelussa tärkein keino on maatalouden ympäristötukijärjestelmä, jonka vesiensuojelua edistäviä toimenpiteitä ovat lannoituksen vähentäminen, kevennetyt muokkausmenetelmät, talviaikainen kasvipeitteisyys, torjunta-aineiden käytön vähentäminen, säätösalaojitus, suojakaistat ja -vyöhykkeet, laskeutusaltaat ja kosteikot.

Metsätalouden vesiensuojelu

Metsätaloustoimenpiteet aiheuttavat kuormitusta alapuolisiin vesistöihin ja voivat lisätä myös ravinteiden huuhtoutumista pohjaveteen. Pohjaveden laadun kannalta haitallisinta on vesien nitraattityppipitoisuuden lisääntyminen. Valumavesien määrään ja laatuun ja sitä kautta vesistökuormitukseen vaikuttavia metsätalouden toimenpiteitä ovat uudis- ja kunnostusojitukset sekä metsämaan muokkaukset kuten mätästykset ja auraukset. Näiden lisäksi lannoitus lisää valumavesien ravinnepitoisuuksia.

Metsätalouden vesiensuojelu alkaa huolellisesta metsätaloustoimien ennakkosuunnittelusta. Ojitusten vesistöhaittoja voidaan vähentää vesien purkukohdan sijoittamisella, töiden jaksotuksella ja oikealla ajoituksella, kaivukatkoilla, tilapäispadoilla, havutuksilla, suojavyöhykkeillä, pintavalutuksella, lietekuopilla ja laskeutusaltailla. Metsänuudistamisessa vesiensuojelumenetelminä käytetään suojavyöhykkeitä ja voimakkaiden maanmuokkausmenetelmien välttämistä sekä aurauksen välttämistä rinteen kaltevuuden suuntaisesti. Metsälannoituksessa vesistökuormitukseen voidaan vaikuttaa lannoitteiden levitysajankohdan ja itse lannoitteen valinnoilla sekä oikeilla lannoitteen levitysmenetelmillä. Metsäteiden rakentaminen voi myös aiheuttaa kuormitusta vesistöön. Kuormituksen vähentämismenetelmät ovat samat kuin metsäojituksessa.

Lisätietoa vesien- ja pohjavedensuojelusta ympäristöhallinnon sivuilta.