Ilmasto määritellään tutkimalla säätä (mm. lämpötila, sademäärä, tuulen nopeus ja suunta, suhteellinen kosteus) ja laskemalla erilaisia keskihavaintoja. Paikalliseen ilmastoon vaikuttavat leveyspiiri, korkeus ja etäisyys merestä sekä merivirrat. Ilmasto on käsite, jota on käytetty jakamaan maapallo alueisiin, joilla on samanlaiset ilmastolliset arvot. Suomi kuuluu sijaintinsa takia väli-ilmastoon, joissa on meri- ja mannerilmaston piirteitä riippuen ilmavirtausten suunnasta ja matalapaineiden liikkeistä.
Ilmastonmuutos on merkittävä pitkän aikavälin muutos globaalissa tai paikallisessa ilmastossa. Tarkasteltava aika voi vaihdella vuosista jopa miljooniin vuosiin. Ilmastoa muuttavat monet asiat, mm. jäätiköiden pieneneminen ja kasvu, auringon aktiivisuuden vaihtelu, tulivuorenpurkaukset ja kasvihuonekaasut. Tällä hetkellä käynnissä olevan ilmastonmuutoksen todetaan olevan seurausta ihmisen toiminnasta ja maapallon keskilämpötilan arvioidaan nousevan vuoteen 2100 mennessä 1,5-6 astetta.
Vuonna 1988 YK perusti poliittisen päätöksenteon tueksi ilmastotieteen johtavista asiantuntijoista koostuvan elimen IPCC (Intergovernmental Panel on Climate Change, hallitustenvälinen ilmastopaneeli). IPCC:n tehtävänä on arvioida monitieteellisesti ilmastotutkimuksen tuloksia ja esittää ne päätöksentekijöille ymmärrettävässä muodossa. IPCC:n mukaan (2007) tärkeimmät vaikutukset 2000-luvun alkuun mennessä viimeisten sadan vuoden aikana ovat:
IPCC arvioi vuonna 2007 tekemässään raportissa, että tämän vuosisadan loppuun mennessä:
Ilman kasvihuoneilmiötä maapallon pintalämpötila olisi n. - 18°C, nykyisen +15°C sijaan. Kasvihuonekaasut toimivat ilmakehässä samoin kuin lasi kasvihuoneessa, eli päästävät auringosta tulevan säteilyn lävitseen mutta eivät kaikkea maapallon lämpösäteilyä karkuun. Kasvihuonekaasujen pitoisuudet ilmakehässä ovat kasvaneet, mikä voimistaa kasvihuoneilmiötä ja lämmittää ilmastoa. Tätä lämpenemistä ja siitä aiheutuvia ilmaston häiriöitä kutsutaan ilmastonmuutokseksi. On kuitenkin huomattava, että vaikka maapallon keskilämpötila kohoaisi, alueellisesti ilmasto saattaa jopa viiletä.
Tärkeimmät kasvihuonekaasut ovat vesihöyry ja hiilidioksidi, jotka sieppaavat valtaosan, noin 90 %, maanpinnan ja merien lähettämästä lämpösäteilystä. Tärkeimpiä ihmisen tuottamia kasvihuonekaasuja ovat hiilidioksidi (CO2), metaani (CH4) ja dityppioksidi (N2O). Kasvihuonekaasuja on ilmakehässä nyt enemmän kuin koskaan viimeisten 650 000 vuoden aikana. Vuosina 1970-2004 maailman kasvihuonekaasupäästöt ovat kasvaneet 70 % ja hiilidioksidipäästöt 80 % esiteolliseen aikaan verrattuna.
Merkittävin päästöjen lähde on fossiilisten polttoaineiden eli hiilen, öljyn ja maakaasun käyttäminen energiantuotannossa ja liikenteessä. Kasvihuonekaasuja syntyy myös mm. maataloudessa, teollisuuden prosesseissa, kaatopaikoilla ja metsäpaloissa
Energiantuotannon osuus oli noin 80% kaikista kasvihuonekaasupäästöistä. Lähes puolet kaikesta energiasta kuluu teollisuudessa. Myös sähkönkulutus on Suomessa noussut viime vuosikymmeninä voimakkaasti.
Energiantuotannon päästöjä voidaan vähentää:
Liikenne tuottaa Suomessa vajaan viidenneksen kaikista kasvihuonekaasupäästöistä. Suurin osa päästöistä tulee tieliikenteestä. Rautatieliikenteen osuus liikenteen päästöistä on vain muutamia prosentteja. Liikennemuotojen päästöt matkustajakilometriä kohden vaihtelevat suuresti. Selvästi eniten päästöjä tuottaa lentoliikenne. Myös yksityisautoilun päästöt henkeä kohden ovat suuret.
Liikenteen päästöjä voidaan vähentää:
Maatalous tuottaa noin 8 % Suomen kasvihuonekaasupäästöistä. Metaani on peräisin karjan ruoansulatuksesta ja lannasta. Dityppioksidia vapautuu typpilannoitteiden käytöstä.
Maatalouden päästöjä voidaan vähentää:
Teollisuus käyttää yli puolet maassamme tuotetusta energiasta, joten se on sitä kautta merkittävä päästölähde. Teollisuuden prosesseista vapautuu kuitenkin myös suoraan monia kasvihuonekaasuja, jotka muodostavat 3-4 % maamme päästöistä.
Teollisuuden prosessien päästöjä voidaan vähentää:
Noin 3 % Suomen kasvihuonekaasupäästöistä syntyy mätänevän jätteen tuottamasta metaanista. Kaatopaikat ja jäteveden puhdistaminen ovat vastuussa yli puolesta metaanipäästöistä. Metaania syntyy kaatopaikoilla eloperäisen jätteen hajotessa hapettomissa olosuhteissa.
Maatuvan jätteen tuottamia metaanipäästöjä voidaan vähentää:
Entinen kaupunginjohtaja Leo Haltsonen päätti marraskuussa 2011 asettaa työryhmän tekemään paikallista biotalouden tavoiteohjelmaa, jonka tuloksia voidaan hyödyntää kaupungin eri toimialoilla ja taloussuunnitelmissa sekä kuntalaisten valistuksessa.
Biotalouden tavoiteohjelma on työryhmän ehdotus eikä sitä ole käsitelty kaupungin luottamuselimissä strategisena tavoiteohjelmana.
Someron kaupunki osallistui yhdessä 21 muun kunnan kanssa Kuntaliiton kehittämishankkeeseen vuonna 2010-2011.
Hankkeeseen liittyen kerättiin lokakuussa 2010 tietoa kaupungin työntekijöiden ja päättäjien näkemyksestä ilmastoasioihin. Somerolla kysely lähetettiin 818 sähköpostiosoitteeseen. Vastauksia saatiin n. 140 kpl, jolloin vastausprosentiksi muodostui 17 %.
Someron kaupunginhallitus hyväksyi 17.8.2015 Someron kaupungin ilmasto-ohjelman. Ilmasto-ohjelmassa on esitetty tavoitteita ja toimenpiteitä tavoitteiden saavuttamiseksi, jotta kaupungin toiminnassa tehtäisiin ilmastonmuutosta hillitseviä ratkaisuja. Tavoitteena on, että Someron alueella syntyvät kasvihuonepäästöt vähentyvät vuoden 2009 tasosta (108 kt CO2-ekv) 10 % vuoteen 2020 ja 20 % vuoteen 2025 mennessä.
Ympäristönsuojelusihteeri
Jonna Hostikka
p. 044 7791 284
jonna.hostikka(a)somero.fi
Someron ilmasto-ohjelma 2015 [PDF]
Ilmastonmuutokseen liittyvää tietoa:
Kaupungintalo
Joensuuntie 20
31400 Somero
P. (02) 77911
Avoinna ma-pe klo 9-15
info(a)somero.fi
kirjaamo(a)somero.fi
LASKUTUS
Neuvonta ja vaihde:
ma-pe 9-15,
p. (02) 77911
