Aarrekorpi

Vilukselan kylässä Ypäjän rajan tuntumassa sijaitseva Aarrekorpi rauhoitettiin 2012. Alue on lehtomaista kangasmetsää. Alue kuuluu Etelä-Suomen metsien monimuotoisuuden toimintaohjelma METSOon, jonka tarkoituksena on turvata alueella luonnon monimuotoisuuden ja kauneuden säilyttäminen. Suojeltava alue on 4,6 hehtaaria ja siellä kasvaa metsälehmuksia. Alue on myös liito-oravan elinympäristöä. (26.7.2013). Näytä kohde kartalla

Halkjärven Alitalo

Alue on Halkjärven reunametsää, joka on soistuneen korven, kivennäismaan mosaiikkijärven ja ojitetun rämeen keskellä. Se on hyvin tärkeä luonnon monimuotoisuuden ja kauneuden säilyttämisen kannalta. (10.6.2016). Näytä kohde kartalla.

Jakkulan Tervaniemi

Seutukaavaan on tehty suojelumerkintä Jakkulan Tervaniemen kohdalle. Alueen sijainti on merkitty karttoihin merkitty vähän eri paikkoihin. Kysymyksessä on Oinasjärven luoteispäässä Hernumäestä pohjoiseen oleva kallioinen mäenniemi. Paikannimiluettelossa (Someron kirjasto, mappi Somerniemi) mainitaan Tervaniemen olevan korkea metsäinen mäki, joka on noin kilometrin mittainen. Todellisuudessa mäen pituus on ainakin puolta lyhyempi, sillä saman kalliorinteen eteläpäätä kutsutaan Hernumäeksi. Mäen ja Oinasjärven välissä on pelto, jonka nimi on Tervaniemen pelto. Oinasjärven Moron tilaan on kuulunut myös aikoinaan Tervaniemen lohkotila. Alueen harvinaisista kasveista tai muista luontoarvoista ei ole tietoa. (2.10.2004 ja 13.11.2004). Näytä kohde kartalla

Jyrkinharju

Kääntelän Jyrkinharju on osa luoteis-kaakkoissuuntaista harjua, joka sijaitsee Hirsjärven kylässä Somero-Helsinki maantien ja Paimionjoen välisen salmen välissä. Harjuseutukaavassa alue on merkitty luonnonsuojelualueeksi. Alueella on kapeita, jyrkkärinteisiä selänteitä, lukuisia suppia ja erillinen suppa-alue, jossa on soistumia. Harjulla esiintyy tunturikurjenherne, lehtokuusama, metsämaarianheinä, kalliokielo, metsävirna ja kurjenkello. Sorakuopan reunassa on lukuisia törmäpääskyn pesiä. Alueella sijaitsee vedenottamo.(14.8.2004). Näytä kohde kartalla

Kalattomannotko

Kalattomannotko perustettiin luonnonsuojelualueeksi maanomistajien hakemuksesta Lounais-Suomen ympäristökeskuksen päätöksellä 19.2.2002. Suojelualueeseen kuuluu suppalampi ja sen lähiympäristö. Rinteet viettävät jyrkästi notkon pohjalla olevaan lampeen. Maisemallisesti kohde on harvinaislaatuinen ja metsä on luonnontilaisen kaltainen. Rauhoitusalue kuuluu Natura-kohteen Hyyppärän harjualueeseen. Alueen pinta-ala on 16,2 hehtaaria. Lammen vedenpinta oli vuosina 2003-2005 lähes kaksi metriä alempana kuin se on aikaisemmin ollut. (2.5. ja 20.7.2004). Näytä kohde kartalla

Kankaannummen ämmänkuopat

Pitkäjärvellä olevia Ämmänkuopiksi kutsuttuja suppia on alun perin tiettävästi ollut neljä suurempaa ja kaksi pienempää. Kuopat ovat suurelta osin tuhoutuneet soranotossa, ja jäljellä on vain soranottoalueen itäpuolella oleva alue, joka on rauhoitettu luonnonmuistomerkiksi vuonna 1955.

Kansanperinteenä on säilynyt tarina, joka kertoo kuoppien synnystä: "Jättiläisämmä rupesi tekemään tietä Pitkäjärven yli ja otti soraa helmaansa Kankaannummesta. Matkalla helma repesi ja sora valui rannalle Napinniemeksi, missä vieläkin on samanlaista soraa kuin itse harjussa. Sorankahmaisusta syntyivät harjukuopat ja saivat nimen Ämmänkuopat." (Lähde: Tilalla Alhainen olevaa harjukuoppaa koskeva rauhoitushakemus vuodelta 1955, säilytetään LHLY:n arkistossa Forssassa.) (16.8.2004 ).
Näytä kohde kartalla

 

Kaukaisten harju

Painionjärven eteläpuolella sijaitseva Kaukaisten harju on rauhoitettu luonnonsuojelualueeksi. Pinta-alaa rauhoitetulla alueella on 1,29 ha. Alue on kangasmetsää ja sen puusto on mäntyvaltaista. Somero-Kiikalan harjuseutukaavassa alueelle on annettu maa-ainesten ottoa koskevia rajoituksia luonnonvarojensa vuoksi. (17.7.2013). Näytä kohde kartalla

Lautelan hautainkrotit

Someron ja Kiikalan rajalla Lautelasta Kiikalaan menevän tien läheisyydessä sijaitsee Hautainkrotit-niminen harjualue, joka on seutukaavassa todettu luonnonsuojelullisesti arvokkaaksi. Alueella on yli 20 metriä syviä suppia, jotka ovat osin soistuneet. Alueella on useita sorakuoppia. Supat eli kuolleen jään kuopat syntyivät, kun jääkauden jäätikön sulamisvedet kuljettivat maa-aineksia ja niiden sekaan hautautui jäälohkareita. Myöhemmin jäälohkareet sulivat ja maahan jäi kuoppia. (17.6.2004). Näytä kohde kartalla

Mäkelän luonnonsuojelualue

Jaatilassa sijaitseva Mäkelän luonnonsuojelualueen metsä on runsaslahopuustoinen kangasmetsä, joka on hakattu vuonna 1940. Sen jälkeen metsä on itsestään uudistunut, eikä siellä ole tehty kotitarvepuunoton ja tuulenkaatojen / pystykuivien lisäksi mitään hakkuita. Pääosin alue on tuoretta ja lehtomaista kangasta.(10.6.2016). Näytä kohde kartalla.

Nikkarinsalmen metsäsaareke

Nikkarinsalmen pohjoispuolella pellon ja Paimionjoen väliin jäävä noin hehtaarin suuruinen harju, jossa kasvaa luonnontilassa olevaa vanhaa puustoa. Alueella on runsaasti maahan kaatunutta puuta. Pellon reunassa kasvaa vanhoja haapoja, joiden ympärysmitta on noin 220 senttiä, sekä jokirannassa mänty, jonka ympärysmitta on 272 senttiä. (Lienee Someron toiseksi suurin) Mänty on alun perin ollut kuusihaarainen, mutta siitä on kaksi haaraa katkennut noin viiden metrin korkeudelta. Tyvessä on iso laho alue ja puussa on kuivia oksia. Alueella ei ole suoritettu metsänhakkuita useaan kymmeneen vuoteen. (3.6 ja 13.8.2004). Näytä kohde kartalla

Palikaisten rantametsä

Viikin sillan vieressä oleva pieni metsäsaareke, jota seutukaavassa suositellaan opetuskohteeksi. Alueella on muutama isompi kuusi, koivuja ja mänty, jonka ympärysmitta on 220 senttiä. Haavat ovat melko pieniä. Tien varteen on istutettu tammia, jotka ovat samansuuruisia kuin 1950-luvulla viereiseen jääkärilehtoon istutetut puut. Alueen luontoarvot vaikuttavat vähäisiltä. (13.8.2004). Näytä kohde kartalla

Palmankallio

Kalliopaljastumat ovat hyvin erilaisia kasvualustoja kuin esimerkiksi metsät. Vain eräät jäkälät ja sammalet kykenevät kiinnittymään aivan suoraan kalliopintaan. Kalliokasvien kukinnan loistoaikaa on alkukesä, mutta kuivan kesän jälkeen monet kalliokasvit innostuvat kuitenkin syyskosteuden turvin jälkikukintaan. Somerolla kalliot sijoittuvat suurelta osin Paimionjoen vesistön pohjoispuolelle ja varsinkin Someron keskustaajaman ja Torronsuon väliselle alueelle, sekä Somerniemelle. Aivan Someron keskustan läheisyydessä on Palmankallio, jonka kasvilajisto on kohtalaisen monipuolista. Siihen kuuluu mm. valtakunnallisesti uhanalainen kalliokeuhkojäkälä. Palmankallio kuuluu Turun ja Porin läänin arvokkaisiin kallioalueisiin, jotka luokiteltiin 1990 -luvulla. Luokitus perustui maisemallisiin ja luonnonsuojelullisiin arvoihin. (7.10.2004). Näytä kohde kartalla

Somerniemen metsä

Painionjärven eteläpuolella Härjänlahden kylässä sijaitseva 16 hehtaarin luonnonsuojelualue kuuluu vanhojen metsien suojeluohjelmaan ja nykyisin myös Natura-verkostoon. Paikoitellen melko jyrkällä pohjoisrinteellä on varttunutta ja ikääntyvää kuusikkoa, lähellä rantaa lehtomaista kangasta ja useita lähteitä. Lehtipuiden sekä maapuiden ja kuolleiden pystypuiden osuus vaihtelee. Alueella on 1990-luvulla tehdyn selvityksen mukaan tehty havaintoja liito-oravasta ja harmaapäätikasta. Harmaapäätikka on havaittu myös vuonna 2005 samoin kuin pikkutikka. (05.07.2004). Näytä kohde kartalla

Särämäki

Hirsjärven ja Virkkaanjoen pohjoispuolella sijaitsee Särämäki, josta opettaja Kustaa Hossi kirjoitti Somero-lehdessä vuonna 1931 mm. seuraavaa: "Särämäki, Someron korkein vuori on Ihamäen kylästä koilliseen Pajulan eli Verkkaan joen rannalla, Hirsjärven Vanhalan ja Kivisojan kylän rajalla. Sen korkeus on 134 metriä ylempänä meren pintaa. Vuoren joenpuoleinen rinne on aivan pystysuora ja kalliot ovat täynnä syviä säröjä. Siitä kai vuoren nimikin johtuu.

Paikkakunnan vanhempi väestö kertoo, että noita säröisiä kallioita on murrettu ruudin ja dynamiitin voimalla. Kiiruun kivimakasiinin kivet on sieltä murrettu. Vuoren juurella on vieläkin 1-3 metrin pituisia kivipaasia röykkiönä. Kasvillisuus vuoren eteläpuolisissa onkaloissa on hyvin rehevää ja siellä tapaa sellaisiakin kasveja, joita ei muualla Somerolla näe. Siellä kasvaa lehmus ja kuusama villinä, mutta hyvin rehevinä ja varsinkin taikinamarjapensas vuoren juurella on ottanut sangen suuren ylivallan. Muista harvinaisuuksista mainittakoon mm. häpykannus, jota tuskin muualla Somerolla kasvaa. Harvinaisuuksia ovat myös haiseva kurjenpolvi, vuorihorsma ja Ruotsin pitkä palko. Kivisirujen välissä on mahtavia tulikukkia." Särämäki kuuluu Turun ja Porin läänin arvokkaisiin kallioalueisiin. (30.10.2004). Näytä kohde kartalla

Valkaman metsä

Härjänojan kylässä sijaitseva Valkaman maatila siirtyi perillisten puuttuessa valtion omistukseen vuoden 1995 lopussa ja se tunnetaan Valkaman metsä nimisenä Natura-kohteena. Asuinrakennus on ollut viime vuodet asumaton ja pellot nurmettuneet. Pihalla kasvaa suuri lehmus ja kaksi lehtikuusta. Valkaman tilan metsät muodostavat Etelä-Suomen oloissa merkittävän vanhan metsän kohteen. Rinteineen ja notkelmineen alueen pinnanmuodot ovat melko vaihtelevia. Kalliot ovat pienialaisia. Suurinta osaa alueen metsistä on käytetty karjan laitumena ja myös viime vuosina asuinrakennuksen ympärillä olevalla pellolla on laiduntanut hevosia. Tilan reunaosissa on tehty pienialaisia metsänhoitotöitä, minkä seurauksena alueella on muutama nuori istutustaimikko. Alueella esiintyvä kääpäkoi on vanhojen koivuvaltaisten metsien indikaattorilaji. Alueella sijaitsevassa hetteikössä kasvava soikkokaksikko edustaa vaateliasta lähdelajistoa. (15.06.2004 ja 20.8.2004). Näytä kohde kartalla

Vehkalan ja Mäkilän vanha metsä

Vehkalon vanha metsä koostuu Kylä-Teeri- ja Mataloja-nimisistä tiloista Talvisillan kylässä Somero-Salo tien no 52 molemmin puolin Rekijokilaakson Natura-kohteessa. Alueen omistaa Suomen Luonnonsuojelun säätiö, joka on hakenut alueen rauhoittamista luonnonsuojelualueeksi. Metsä on pääosin rehevää kuusivaltaista lehtoa. Puusto on iäkästä ja paikoitellen on suuria haapoja. Lahopuuta ja maapuuta on ikään nähden tavallista enemmän, koska savisilla, jyrkillä rinteillä erityisesti kuusen pystyssä pysyminen on ongelmallista. Maaston muodot ovat kumpareiset ja vaihtelevat. Eteläpuoleisella osa-alueella oli myös umpeen kasvaneita tai metsitettyjä jokivarsiniittyjä, mutta ne on sittemmin hakattu ja aluetta on muutenkin hoidettu avonaisemmaksi. Edelliseen alueeseen liittyen sen pohjoispuolella Rekijoen varressa on Mäkilän vanhan metsän alue, joka on rauhoitettu vuonna 2002. (20.8.2004). Näytä kohde kartalla