Hossojanlähde ja -puro

Hossojanlähde sijaitsee Someron, Nummi-Pusulan ja Kiikalan kuntien rajojen risteyksessä ja siitä lähtevä puro virtaa Oinasjärveen. (Lähteet ovat noin 10 metriä Kiikalan puolella) Alue kuuluu Hyyppärän harjualueeseen. Lähde on vain muutaman neliön suuruinen ja vieressä on toinen vähäisempi lähde. Lähteistä virtaava Hossoja on täysin luonnontilainen puro, jonka kasvillisuus on monipuolista ja edustavaa. Alueella kasvavat valtakunnallisesti uhanalainen harsosammal sekä alueellisesti uhanalaiset röyhysara, hetesara, sykeröpiippo ja luhtasienisammal. Puron varteen on rakennettu mittapato. (Julkaisu: Pykälä Juha: Somero, Oinasjärvi, Hossojan lähteet. Vesi- ja ympäristöhallitus, luonnonsuojelututkimusyksikkö 1994. -2s.) (2.6.2004). Näytä kohde kartalla

Ihamäen saniaskorpi

Ihamäen saniaiskorpi sijaitsee Someron keskustasta noin 2,5 kilometrin päässä Hirsjärven länsipään eteläpuolella. Se on merkitty luonnonsuojelualueeksi seutukaavassa. Mäen päällä on lähde, josta virtaa puro Ihamäenjärveen. Puron varteen on muodostunut saniaisvaltainen notkelma, jossa on rehevää kasvillisuutta. Kesällä 2004 saniaisia ei ollut runsaasti. Alueelta on suurempi puusto kaadettu ja maasto on vesakkoa ja risukkoinen. (14.8.2004). Näytä kohde kartalla

Iso-Herakas ja Herakkaanlähde

Hyyppärän Natura-alueeseen kuuluva Herakkaanlähde on halkaisijaltaan noin 50 metriä oleva lähdelampi, jonka eteläpuolella on suota ja Kalatonlampi. (Huom. eri lampi kuin Kalattomannotkon suojelualueella) Ylivirtaama purkautuu purona Iso-Herakas-nimiseen järveen ja edelleen Tytylammen kautta Halkjärveen. Purossa on mittapato. Aikaisemman suunnitelman mukaan Salo ja sen ympäristökunnat hakivat lupaa pohjaveden ottamiselle myös Herakkaanlähteen lähistöltä, mutta tästä on myöhemmin luovuttu. Alueelta on löydetty 1970-luvun lopussa uhanalaisia kasveja kuten röyhysaraa, suovalkkua ja nevaimarretta. Vuonna 1997 tehdyssä Natura 2000 selvityksessä mainitaan myös harsosammal, joka on valtakunnallisesti uhanalainen. Lähteen rannalla on kesähuvila. (26.7.2004).
Näytä Iso-Herakas kartalla
Näytä Herakkaanlähde kartalla

Koirlammi-Arimaa purolehto

Härjänojan kylässä Koirlammen ja Arimaajärven välissä oleva noin hehtaarin suuruinen puronvarsilehto perustettiin luonnonsuojelualueeksi maanomistajan hakemuksesta jo vuonna 1955 ja se on Lounais-Suomen vanhimpia yksityismaalle perustettuja suojelualueita. Alue on välittömässä yhteydessä Nummi-Pusulan puolella olevaan Haukkamäen Natura-alueeseen.

Suojelualueella tavataan arvokasta lehtokasvilajistoa kuten imikkää, metsälehmusta, lehtokuusamaa, lehtokortetta ja mustakonnanmarjaa. Arvokkain lajisto keskittyy noin 200 metriä pitkän puron varteen, jonka suotuisa pienilmasto ja rehevä maaperä tarjoavat elinmahdollisuuden monille lajeille. Alueella on runsaasti tuulen kaatamia kuusia ja myös vanhempaa lahopuustoa. Puronvarren harvinaisuuksiin kuuluu humala, joka kasvaa pitkinä köynnöksinä puiden rungoilla. Monen sisämaan humalaesiintymän alkuperä on ajalta, jolloin paikalla oli merenrantalehto ja Koirlammin puronvarressa kasvavat humalayksilötkin ovat syntyneet tuhansia vuosia sitten. Vuonna 1442 säädetty Kristofferin maalaki velvoitti talonpojat viljelemään humalaa ja lakisääteinen velvollisuus jatkui aina vuoteen 1915. (8.6.2004 ja 19.9.2004). Näytä kohde kartalla

Metsälähteen lähdelehto

Heposuon lounaispuolella oleva alue on hetteistä lähdelettoa lähteiden purkautumiskohdissa ja puronvarressa, osin varjoisia lehväsammalvaltaisia pintoja, osin avoimia rimpisirppisammalta kasvavia juotteja. Kohtalaisen laajan ja hyvin säilyneen kokonaisuuden vaateliasta lajistoa edustavat mm. lettovilla, äimäsara, soikkokaksikko, harsosammal, kultasammal, lettolieronsammal ja lettosirppisammal. (9.6 ja 26.6.2004). Näytä kohde kartalla

Metsä-Taunolan lehto

Pyölin saniaislehto on pinta-alaltaan 0,26 hehtaaria ja se rauhoitettiin jo 13.11.1958. Rauhoitushakemuksessa mainittiin, että alueella kasvaa miehen korkuista kotkansiipeä, mitä riittää koko alueen pituudelta ja usein noin 20 metrin leveydeltä. Hämeen lääninhallituksen toimesta alue inventoitiin 1986 ja todettiin 30 vuoden aikana tapahtuneen huomattavia muutoksia. Alueen läpi virrannut puro oli elokuussa aivan kuiva. Myös kesällä 2004 purossa oli vain vähän vettä ja kuusikko oli vallannut suurelta osin lehtokasvillisuuden puronvarresta. Alueella saa poimia marjoja ja sieniä, mutta maaperän vahingoittaminen ja sen ainesten ottaminen on kiellettyä, kuten myös kasvien ottaminen ja vahingoittaminen, eläinten tappaminen, pyydystäminen, hätyyttäminen ja pesien vahingoittaminen. Alueella ei saa kuljettaa koiria ja tulenteko samoin kuin leiriytyminen on kielletty. (27.7.2004).
Näytä kohde kartalla

 

Mäkilän luonnonsuojelualue

Metsä on erittäin edustava kuvaus lähdetihkupintakokonaisuudesta. Siellä on nähtävillä hyvin paljon luonnontilaisen tai sen kaltaisen lähteikköjä, lähdeheitteitä ja lähdepuroja. Puron varressa kasvaa myös elinvoimainen vaarantuneen harsosammaleen (Trichocolea tomentella) esiintymä. Alueen ympärillä on tehty havaintoja liito-oravista.(10.6.2016) Näytä kohde kartalla.

Rauharannan lähdelettorinne

Rauharannan lähdelettorinne sijaitsee lähellä Rauharannan taloa Viuvalannummen alueella. Rinteessä on useita lähteiden purkautumiskohtia, joista virtaa puroja ojaan, joka purkaa vetensä Pitkiönjokeen. Alueen Natura kuvauksessa mainitaan mm: Osin varjoisia lehväsammalvaltaisia pintoja, osin avoimia rimpisirppisammalta kasvavia juotteja. Kohtalaisen laajan ja hyvin säilyneen kokonaisuuden vaateliasta lajistoa edustavat mm. lettovilla, äimäsara, soikkokaksikko, harsosammal, kultasammal, lettolieronsammal ja lettosirppisammal. Rinteen harjanteella on vedenottamo ja lähellä sitä Nummi-Pusulan puolella Likolammi, joka on 114,1 metriä merenpinnasta. (20.5.2004). Näytä kohde kartalla

Säärenmäen lehmuslehto

Lounais-Suomen ympäristökeskuksen alueella kuuluu lehtojensuojeluohjelmaan yhteensä 69 kohdetta, jotka ovat pinta-alaltaan yhteensä noin 1000 hehtaaria. Somerolta ohjelmaan kuuluu vain Pitkäjärven Isoniitunkulmalla oleva Säärenmäen lehmuslehto, joka on pinta-alaltaan 2,6 hehtaaria ja rauhoitettu luonnonsuojelualueeksi vuonna 2002. Alue sijaitsee viljelysalueiden välissä olevan mäkisen metsäsaarekkeen kaakkoisrinteellä. Alueella on useita lehmusryhmiä ja pensaita, joiden korkeus on 2-3 metriä, sekä muutama isompi puumainen lehmus. (16.8.2004). Näytä kohde kartalla

Taipaleen kanava

Salkolajärven pohjoispuolella oleva Taipaleen uittokanava kuuluu osana Liesjärven kansallispuistoon. Salkolanjärven ja Liesjärven Taipaleenlahden välissä oleva kanava kaivettiin 1800-luvun alussa. Salkolan kyläläisten kanssa tehtiin vuonna 1804 sopimus, jonka mukaan kylän talonpojat sitoutuivat hankkimaan Liesjärven Turpoon sahalaitokselle sahatukkeja.

Jotta tukkien uitto Salkolanjärvestä Liesjärvelle kävisi mahdolliseksi, päätettiin samalla sopimuksella kaivauttaa järvien väliin, joka kapeimmasta kohtaa on vain 600 metriä neljä kyynärää (kyynärä on 59,4 senttiä) leveä oja. Salkolan talonpojat lupasivat antaa työhön kukin 10 työpäivää, joista puolet maksuttomina. Työhön ryhdyttiin ja kanava on edelleen olemassa, joskin osittain umpeutuneena. Liesjärven korkeus on nykyisin yli kaksi metriä alempana kuin Salkolanjärven ja veden virtaamissuunta on Liesjärven kautta Kokemäenjoen vesistöön.

Salkolanjärven pinta laski kanavan kaivamisen jälkeen huomattavasti. Muistitiedon mukaan tukkeja uitettiin kanavan kautta vielä 1920-luvun lopulla. (6.8.2004). Näytä kohde kartalla

Toivoniemen rantaluhta

Toivoniemen rantaluhta perustettiin luonnonsuojelualueeksi maanomistajan hakemuksesta vuonna 2002. Alueella kasvaa runsaasti tervaleppiä, joista osa melko suuria. Puustona on myös pajua, harmaaleppää ja koivua. Kasvusto on rehevää ja alueella on paljon lähteitä. Alueen läpi laskee puro-oja Painionjärveen. (11.5.2004). Näytä kohde kartalla

Viuvalannummi ja Heposuo

Kolmesta erillisestä osa-alueesta muodostuva Viuvalannummen Natura-alue edustaa Etelä-Suomessa harvinaisia lähdelettoja ja sen kasvillisuus lähdelettojen tyypillistä lajistoa.

Heposuon keskellä on moniosainen lähteinen lampi. Alue on keväisin melko vetinen ja peittyy suurelta osin tulvaveden alle. Alueella kasvaa jouhi- ja pullosaraa sekä lettolierosammalta.

Länsiosan lähteisen lampereen reunassa on rahkaista lammenreunusnevaa. Suon luoteisosassa on laaja kasvusto ruskopiirtoheinää. Lammessa kasvavat pohjanlumme ja pikkupalpakko. Suon rämeisessä reunassa kasvaa korpipaatsama ja siniheinä sekä niukkana metsälehmus. Joinakin vuosina Heposuon keskellä on ollut kurjen pesä. (5.6. ja 26.6.2004). Näytä kohde kartalla

Yrttikorppi

Kaskistonkorpi on pinta-alaltaan noin kuusi hehtaaria ja siitä 0,7 hehtaarin alue tunnetaan nimellä Yrttikorpi, joka on rauhoitettu luonnonsuojelualueeksi vuonna 1958. Kaskistonkorpi kuuluu valtakunnalliseen soidensuojeluohjelmaan ja se sisältyy myös Hyyppärän harjualueen nimellä olevaan Natura-alueeseen. Salon kaupunki sekä Halikon ja Perttelin kunnat ovat suunnitelleet vedenottoa Hyyppärän harjualueelta jo vuodesta 1976 lähtien.
Mm. Someron kaupunki ja alueen asukkaat ovat vastustaneet vedenottohanketta. Yrttikorvessa kasvaa Etelä-Suomessa harvinainen väinönputki, sekä muita uhanalaisia ja harvinaisia kasvilajeja. Aluetta pidetään Suomen ympäristökeskuksen lausunnossa arvoltaan korvaamattomana. (27.6.2004). Näytä kohde kartalla