Holman saari

Holman saaresta, joka tunnetaan myös nimellä Papinsaari, on Lounais-Suomen ympäristökeskuksen päätöksellä 18.10.2000 rauhoitettu luonnonsuojelualueeksi Someron kaupungin omistuksessa oleva noin 11 hehtaarin suuruinen alue. Alueen puusto on pääosin yli satavuotiasta ja alueella on runsaasti maahan kaatunutta sekä pystyssä olevaa kuollutta ja kuolevaa puustoa. Saaren pohjoisosassa on kuusessa kalasääksen pesä.

Kesällä 1997 Henna Seppälä teki luontokartoittajakurssin harjoitustyönä saaresta luontoselvityksen. Painionjärven suurimman saaren kokonaispinta-ala on noin 15 hehtaaria. Pitkänomaisen saaren pohjoispäässä oleva kallio on korkeimmillaan 35 metriä järven pinnasta kun taas lehtoalueella eroa järven pintaan on vain 0-2 metriä. Saaren alavaa lehtoaluetta on käytetty niittynä ja vanhasta ladosta oli hirsiä jäljellä vielä 1990-luvun lopulla. Saaressa on kaksi kesäasuntoa. (29.6.2004). Näytä kohde kartalla

Isosaari, Lauttasaari ja Koirasaari

Isosaaren, Lauttasaaren ja Koirasaaren alue koostuu kapeasta harjuniemestä ja kahdesta pienestä harjusaaresta, jotka sijaitsevat Hirsjärven keskiosassa. Seutukaavassa aluetta suositellaan maisemansuojelukohteeksi, jolla lisärakentaminen ja maansiirto kielletään. (21.7 ja 29.8.2004).

Iso-Valkee

Iso-Valkee sijaitsee Mäyrämäen kylässä ja on lähes kokonaan Someron kaupungin omistuksessa. Järven rannalla on yksi kesäasunto ja vanha hirsisauna. Ilkka Nurmen ja Heikki Laineen vuonna 1998 tekemän mittauksen ja kaikuluotauksen mukaan järven pinta-ala on 32,6 hehtaaria, rantaviivaa on 3960 metriä, tilavuus 2686 miljoonaa kuutiometriä, keskisyvyys 8,2 metriä, syvin piste 24,7 metriä ja korkeus merenpinnasta 108 metriä. 

Järven vesi on erittäin kirkasta ja se on tyypillinen karun kangasalueen hapan järvi. Pohjakasvina on rahkasammalta ja kaloina vähän ahventa ja ehkä haukea. Somerniemen kunta vuokrasi alueen 1968 Nordator Oy:lle, jonka oli tarkoitus tehdä järven rantaan korkeatasoinen hotelli ja ulkoilukeskus. Hanke ei koskaan toteutunut ja sopimus purkaantui 1981 kun Someron kunta lunasti alueen itselleen. Järven ympäri kulkee luontopolku, jonka varteen on rakennettu kaksi laavua ja muutama tulentekopaikka. Alue kuuluu Hyyppärän Natura-alueeseen. (21.7 ja 10.10.2004, 23.7.2013). Näytä kohde kartalla

Jyrkkälammi-Likolammi

Seutukaavassa luonnonsuojelualueeksi merkitty Jyrkkälammi-Likolammin alue sijaitsee Somerniemen kirkosta noin kilometrin kaakkoon. Ämyrin tanssilavan itäpuolella on Jyrkkälammi ja runsaan puolen kilometrin päässä Likolammi. Molemmat lammet ovat noin 40-50 metriä syvässä harjuhaudassa. Alue on pääasiassa kuivahkoa kangasta, mutta suppien rinteillä on myös tuoretta kangasmetsää.

Likolammi on reunoiltaan soistunut ja se on saanut nimensä pellavan "liottamisesta". Lammen rannalta on tiettävästi tavattu etelässä harvinaista hoikkavillaa. Alueelta on löydetty kasvamassa myös tunturikurjenherne ja idänkeulankärki, sekä kalliokielo, mäkilehtoluste, yövilkka, kangasajuruoho ja nuokkukohokki. Ämyrinharjulta avautuva maisema Painionjärvelle sai 1950-luvulla järjestetyssä Lounais-Hämeen maisemakilpailussa toisen palkinnon. (21.7 ja 9.10.2004). Näytä kohde kartalla

Kertunsalo

Kertunsalon alueesta todettiin 1970-luvun seutukaavajulkaisussa seuraavaa: "Mielenkiintoinen eläimistö, varsinkin selkärangattomat ja kasvillisuus, mm. komeat tervalepät. Ympärillä olevat soranottoalueet ja Rautelan kosken ruoppaus 1960-luvulla ovat muuttaneet alueen ilmettä." Kertunsalon vanha nimi on Rautelan saarikko.

Kertunsalo nimi on tarinan mukaan syntynyt 1800-luvun lopulla, jolloin Knaapin talon Kerttu-niminen tytär synnytti saaressa aviottoman lapsen ja surmasi sen. Saaren kerrotaan syntyneen jättiläisämmän hameenhelmasta valuneesta sannasta. Kertunsalo ja Rautelankoski olivat vuosikymmeniä sitten nuorison tanssi- ja kohtaamispaikkoja. 1930-luvun alussa saareen rakennettiin tanssilava sekä myöhemmin saareen vievä silta. (29.8.ja 26.9.2004). Näytä kohde kartalla

Levo-Patamo

Levo-Patamossa on kolme matalien kynnysten erottamaa allasta, joiden suurimmat syvyydet ovat: pohjoisosa 7 metriä, keskiosa 3 metriä ja länsiosa 5 metriä. Rannat ovat paikoin suota ja kalliota. Rannalla on useita kesäasuntoja. Järvi on tullut tunnetuksi punakukkaisesta lumpeesta, joista ensimmäiset havainnot on kirjattu jo 1910-luvulta. Havaintomäärät ovat vaihdelleet vuosikymmenien kuluessa, ja 1950-luvun lopulla pelättiin lumpeen hävinneen jo kokonaan.Kasvien keräilijät ja piisamit saivat tästä syyt päälleen, mutta ilmeisesti punakukkaisella lumpeella on oma elämänkiertonsa ja sen esiintyminen järvessä vaihtelee sen mukaan.

Viimeksi kasvia esiintyi runsaammin 1990-luvun alussa, ja sen jälkeen sitä on tavattu noin 5-20 yksilöä vuosittain. Punakukkaista lummetta on tavattu myös Myllyjärvestä ja Kovelo-järvestä. Levo-Patamo sai 1950-luvulla järjestetyssä Lounais-Hämeen maisemakilpailussa kolmannen palkinnon. Someron vedet-kirjassa (Lauri Koli, Amanita 1993) on Tauno Toivosen kirjoittama luku "Punakukkainen lumme Somerniemellä", jossa kerrotaan tarkemmin tästä kasvista. Levo-Patamosta kertoo myös kirjailija Helvi Hämäläisen runo "Rakastettu järvi". (18.7.2004). Näytä kohde kartalla

Moronperän Marjasaaari

Somerniemen kirkon kohdalla Painionjärvessä olevalle Moronperän Marjasaarelle on seutukaavassa aikoinaan tehty luonnonsuojeluvaraus. Saaren puusto ei ole kovin vanhaa, sillä vanhimmat puut ovat noin 70-80-vuotiaita. (21.7 ja 10.8.2004). Näytä kohde kartalla

Mustjärvi (Mustajärvi)

Suurin osa Mustjärvestä kuuluu Palikaisten kylään ja vain pieni kaistale pohjoisosasta Tammelan kuntaan. Rannat ovat rakentamattomia ja osittain kallioisia. Järvessä on viisi saarta.Rehevyystaso on karu ja muutosuhkana on happamoituminen. Alue on runsaslintuista ja keväisin siellä pysähtyy muuttomatkalla joutsenia ja hanhia. Järvi on Iso-Valkeen ohella Someron kauneimpia. (18.7.2004). Näytä kohde kartalla

Sorsalampi

Härkjoentien läheisyydessä oleva lähes umpeenkasvanut suolampi,joka sijaitsee kaupungin omistamalla Marjakorven tilalla. Lampeen on tuotu joskus kaloja, mutta ne eivät ilmeisesti menesty talven yli, koska lampi jäätyy pohjia myöten. Matti Torkkomäen mukaan lampi on saanut nimensä siitä, että sorsastuksen aikaan isoilta järviltä saapui runsaasti sorsia pakomatkalle tälle lammelle.

Tämän tietäessään sorsastajat kokoontuivat aikoinaan lammen rannalle odottamaan sorsien saapumista. Viime vuosina kurki on pesinyt alueella. Alueella ja sen lähistöllä liikkumista tulisikin välttää huhti-kesäkuun aikana kurjen pesinnän onnistumiseksi. (14.7.2004). Näytä kohde kartalla